Talo ei tunne välirauhaa. Nippu päätöksiä on tullut ulos ja seuraavat hakemukset ovat sisällä. Tyytyväisyys saaduista kuukausista on useimmille lyhytaikainen. On tehtävä valintoja kuka jää ilman, keltä leikataan, kuka saa olla vähän pitemmän aikaa Talon suojissa ulkopuolisilla rahoilla. Eikö osattu etukäteen jakaa hakijoita ensi- ja toissijaisiin? Eikö jo opita? Joku sai viisivuotisen ja ottaa onnittelut vastaan ristiriitaisin tuntein kilpakumppaneiltaan.
Vanhat sitoumukset on purettava koska saatu raha on parempaa, niin kireästi kilpailtua että Talon hormeissa vinkuu. Ja onhan nurkissa aina reserviä, sijaisuuksien kärkkyjiä, niitä joiden kupongissa luki tällä kertaa "ei rahoitusta", niitä joiden nimeä ei löytynyt verkosta. Hoitakoot opetuksen, pankoot tuoreet ideansa likoon. Jokunen opiskelija huomaa että opettaja vaihtuu kesken kaiken ja ohjaus käy epävarmaksi. Entäs sitten, eivätpähän totu liikaan huolenpitoon, pullalla syötetty sukupolvi.
Sijaiset ja kokonaan ilman jääneet jatkavat hakemista, rahaa saaneet pitävät ehkä tauon. Talossa suunnitelma on kirjoittamisen ensisijainen leipälaji. Muitakin kirjoitelmia tarvitaan, jos ei muuhun niin suunnitelmien tuotosluetteloihin. Virkamies miettii keinoja parantaa hakemusten laatua.
Perustelut saavat vain parhaan rahan hakijat. Muiden suunnitelmat uppoavat Säätiöiden pitkään nieluun. Huonosti sulavaa ruokaa, otaksuu Lumivalko, Ruusunpuna. Arvioitsijoiden vatsaa vääntää. Joku itkee Talon vessassa, mutta alkaa huomenna taas alusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti