Lumivalko, Ruusunpuna ei ole verkkomaailman ihmelapsi, mutta hyvä oppimaan. Niinpä tämäkin blogi siirtyi osoitteesta toiseen ja tuli silti pelastettua katastrofilta. Jospa joku tämän löytäisi, kun vanha nimi Talosta vaihtui yliopistomaailmaan viittaavaksi. Vanhojen juttujen alusta löytyvät alkuperäiset päivämäärät.
Sisältöjä Lumivalko, ruusunpuna ei jaksa tänään tuottaa, vaikka aihetta onkin.
tiistaina, tammikuuta 23
Yksi lähtö
1/15/2007 08:56:00
Tieteiden ja tutkimuksen väen keskuudessa on suusta suuhen kulkenut tieto, että yksi Talonsa jättäneistä on kirjannut lähtönsä syyt ja turhautumisensa talojen meininkiin ja jatkuviin paineisiin. Lumivalko, Ruusunpuna miettii, koska seuraavasta kuulee. Harva sentään jaksaa ajatuksensa julkistaa. http://blogit.helsinki.fi/yliopistodotcom/jaahyvaiset.htm
Tieteiden ja tutkimuksen väen keskuudessa on suusta suuhen kulkenut tieto, että yksi Talonsa jättäneistä on kirjannut lähtönsä syyt ja turhautumisensa talojen meininkiin ja jatkuviin paineisiin. Lumivalko, Ruusunpuna miettii, koska seuraavasta kuulee. Harva sentään jaksaa ajatuksensa julkistaa. http://blogit.helsinki.fi/yliopistodotcom/jaahyvaiset.htm
Parasta ja huonoa metritavaraa
DATE: 12/28/2006 07:58:00 AM
Parhaan rahoittajan, akatemian Pääjohtaja suomi julkisuudessa tässä lähiaikoina niitä aloja, joiden piiriin Lumivalko, ruusunpunan oma Tieteiden ja tutkimuksen laitoskin kuuluu, liian vähäisestä julkaisemisesta parhaimmissa kansainvälisissä lehdissä. Oli juuri julkaistu tuoretta bibliometristä tietoa siitä, miten suomalaiset niissä saavat artikkeleitaan läpi ja miten suomalaisiin viitataan. Ei siis löytynyt maailmalta kovin montaa metriä suomalaisen yhteiskunnan, kulttuurin, taiteen, kielen, historian ja politiikan ja muun kotoperäisen analyysia, eivätkä olleet suomalaiset tutkijaressut osanneet tarttua oikeisiin kansainvälisiin aiheisiinkaan.
Kaiken kaikkiaan suomalaistutkijat olivat toki parantaneet tahtia sitten vuoden 1985. Väkilukuun suhteutettuna suomalaiset kuulemma julkaisevat parhaassa viiden OECD-maan kastissa - toki aasialaiset hönkivät pahasti niskaan, joten varuillaan pitää olla. Akatemian johtopäätös on niin selkeä että toimittajatkin ymmärtävät toistaa : "suomalainen tiede on laadukkaampaa kuin OECD-maissa keskimäärin". Parhaiten pärjäävät luonnontieteet ja lääketiede, maataloustieteisiin taas viitataan erityisen paljon. Jostain syystä tekniikallakaan ei mene niin hyvin kuin olisi odottanut - he kun eivät kovin paljon tulostensa julkaisua tiedelehdissä odottele vaan panevat ne nopeammin ja halvemmalla kiertoon.
Pääjohtajan viesti Lumivalko, ruusunpunan kollegoille on selvä: lopettakaa liika höpötys oman yhteiskunnan aikalaisanalyyseista sen semmoisesta ja siirtykää jalon kansainvälisen kilpailun kentille puhumaan siitä, mikä siellä kiinnostaa. Samainen Pääjohtaja on siirtymässä eläkkeelle ja seuraajakin on jo valittu. Pienellä jännityksellä Tieteiden ja tutkimuksenkin laitoksella odotetaan, vaikuttaako aika kovana Ministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan linjaajana tunnettu uusi Pääjohtaja kovinkin konkreettisesti siihen, miten keppiä ja porkkanaa jatkossa tarjotaan Akatemian puolella. Tekniikan tutkimuksesta tulevana uusi Pääjohtaja ymmärtänee syitä sille, miksi tekniikkakaan ei pärjännyt bibliometrissä, mutta ymmärtääkö toisten syitä?
Lumivalko, ruusunpuna miettii näin vuodenvaihteen kunniaksi, miten oikaista suoraan parhaisiin julkaisuihin. Ah, löytääpä se argumentti joka puree tai se keskustelun virta joka vetää mukanaan suoraan tieteelliseen kuuluisuuteen. Oikein posket punehtuvat! Vaan kalpenevat jälleen. Taitaa jäädä Isompien huoleksi. Lumivalko, Ruusunpuna ei näe muuta vaihtoehtoa kuin yrittää keskustella ensin asioista täkäläisessä kontekstissa ja sekalaisissa julkaisuissa. Toive elää, vaikka lepattaen, että joku keskustelee takaisin.
Parhaan rahoittajan, akatemian Pääjohtaja suomi julkisuudessa tässä lähiaikoina niitä aloja, joiden piiriin Lumivalko, ruusunpunan oma Tieteiden ja tutkimuksen laitoskin kuuluu, liian vähäisestä julkaisemisesta parhaimmissa kansainvälisissä lehdissä. Oli juuri julkaistu tuoretta bibliometristä tietoa siitä, miten suomalaiset niissä saavat artikkeleitaan läpi ja miten suomalaisiin viitataan. Ei siis löytynyt maailmalta kovin montaa metriä suomalaisen yhteiskunnan, kulttuurin, taiteen, kielen, historian ja politiikan ja muun kotoperäisen analyysia, eivätkä olleet suomalaiset tutkijaressut osanneet tarttua oikeisiin kansainvälisiin aiheisiinkaan.
Kaiken kaikkiaan suomalaistutkijat olivat toki parantaneet tahtia sitten vuoden 1985. Väkilukuun suhteutettuna suomalaiset kuulemma julkaisevat parhaassa viiden OECD-maan kastissa - toki aasialaiset hönkivät pahasti niskaan, joten varuillaan pitää olla. Akatemian johtopäätös on niin selkeä että toimittajatkin ymmärtävät toistaa : "suomalainen tiede on laadukkaampaa kuin OECD-maissa keskimäärin". Parhaiten pärjäävät luonnontieteet ja lääketiede, maataloustieteisiin taas viitataan erityisen paljon. Jostain syystä tekniikallakaan ei mene niin hyvin kuin olisi odottanut - he kun eivät kovin paljon tulostensa julkaisua tiedelehdissä odottele vaan panevat ne nopeammin ja halvemmalla kiertoon.
Pääjohtajan viesti Lumivalko, ruusunpunan kollegoille on selvä: lopettakaa liika höpötys oman yhteiskunnan aikalaisanalyyseista sen semmoisesta ja siirtykää jalon kansainvälisen kilpailun kentille puhumaan siitä, mikä siellä kiinnostaa. Samainen Pääjohtaja on siirtymässä eläkkeelle ja seuraajakin on jo valittu. Pienellä jännityksellä Tieteiden ja tutkimuksenkin laitoksella odotetaan, vaikuttaako aika kovana Ministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan linjaajana tunnettu uusi Pääjohtaja kovinkin konkreettisesti siihen, miten keppiä ja porkkanaa jatkossa tarjotaan Akatemian puolella. Tekniikan tutkimuksesta tulevana uusi Pääjohtaja ymmärtänee syitä sille, miksi tekniikkakaan ei pärjännyt bibliometrissä, mutta ymmärtääkö toisten syitä?
Lumivalko, ruusunpuna miettii näin vuodenvaihteen kunniaksi, miten oikaista suoraan parhaisiin julkaisuihin. Ah, löytääpä se argumentti joka puree tai se keskustelun virta joka vetää mukanaan suoraan tieteelliseen kuuluisuuteen. Oikein posket punehtuvat! Vaan kalpenevat jälleen. Taitaa jäädä Isompien huoleksi. Lumivalko, Ruusunpuna ei näe muuta vaihtoehtoa kuin yrittää keskustella ensin asioista täkäläisessä kontekstissa ja sekalaisissa julkaisuissa. Toive elää, vaikka lepattaen, että joku keskustelee takaisin.
Ei mitään on hyve
12/07/2006 01:41:00 AM
Tänään en ole ajatellut mitään. Olen ollut ilmeisen tehokas.
Tänään en ole ajatellut mitään. Olen ollut ilmeisen tehokas.
Linkkauksia muualle
11/28/2006 02:48:00 AM
Lumivalko, ruusunpuna käyttä potentiaalista työaikaansa/vapaa-aikaansa opetellakseen bloggaamisen taitoa. Kas tässä: Väitöskirjan tekijä kommentoi silloin tällöin myös talojen elämää ja -politiikkaa tekniikan tieteiden maailmasta. Verkkoyhteisöt -blogi, ja muun muassa luottamuksesta puhe. Viimeksi harjoittaa sarkasmia ja haaveilee haihtuvista tekeleistä. Telemakhos kirjoittaa opettajankouluttajan arjesta. Muun muassa laatua sielläkin Talossa hommaillaan. Kuvitettu. Myös Kotona kampuksella - joka tosiaan sanoo olevansa kotona siellä - kirjoittaa eläviä kuvia yliopistosta, reippaana ja aktiivisena yhteiskuntatieteiden jatko-opiskelijana. Viimeksi hän on oppinut, että lepu tarkoittaa "least publishable unit eli pienin julkaistavissa oleva tekele". Lumivalko, ruusunpuna lupaa jatkaa lepujen tuotantoa.
Lumivalko, ruusunpuna käyttä potentiaalista työaikaansa/vapaa-aikaansa opetellakseen bloggaamisen taitoa. Kas tässä: Väitöskirjan tekijä kommentoi silloin tällöin myös talojen elämää ja -politiikkaa tekniikan tieteiden maailmasta. Verkkoyhteisöt -blogi, ja muun muassa luottamuksesta puhe. Viimeksi harjoittaa sarkasmia ja haaveilee haihtuvista tekeleistä. Telemakhos kirjoittaa opettajankouluttajan arjesta. Muun muassa laatua sielläkin Talossa hommaillaan. Kuvitettu. Myös Kotona kampuksella - joka tosiaan sanoo olevansa kotona siellä - kirjoittaa eläviä kuvia yliopistosta, reippaana ja aktiivisena yhteiskuntatieteiden jatko-opiskelijana. Viimeksi hän on oppinut, että lepu tarkoittaa "least publishable unit eli pienin julkaistavissa oleva tekele". Lumivalko, ruusunpuna lupaa jatkaa lepujen tuotantoa.
Kannattelua
11/28/2006 01:28:00 AM
Lumivalko, Ruusunpuna on pitkään miettinyt, miten Talo pysyy pystyssä vaikka sen perustukset rapautuvat, nurkissa vetää ja kaikkien päita puristaa aina Johtajista Isoihin ja siitä alaspain. Jossakin sydämen kohdalla ahistaa; toisia lähestyvien infarktien odotuksessa, useimpia kuitenkin näköjään eettisten ristiriitojen vuoksi. Ainoa vastaus minkä Lumivalko, Ruusunpuna on keksinyt, on se että opetuksesta ja terveestä suhtautumisesta pienimpiin yritetään pitää kiinni, tapahtui muutoin mitä tahansa.
**
Eilen opiskelija taas käveli sisään ja pyysi ex tempore apua tutkielmapulmiinsa. Olisi Lumivalko, Ruusunpuna toki voinut sanoa, että tule toinen kerta. Useimmat sentään pyytävätkin ensin sähköpostilla tai muistavat vastaanottoajan. Mutta tällä kertaa opiskelija ilahdutti ristiriitojensa keskellä painivaa opettajaa palauttamalla uskoa työn mielekkyyteen, niin ettei kieltäytyminen tullut ensimmäiseksi mieleen. Lumivalko, Ruusunpuna pyysi istumaan ja sitten juteltiin. Opiskelija ei ollut oma ohjattava eikä edes Tieteiden ja tutkimuksen osastolta.
Kuukausi sitten Lumivalko, Ruusunpuna luki tenttejä ja säikähdi oudolla tavalla huonosta vastauksesta. Olisi Lumivalko, Ruusunpuna toki voinut kylmästi hylätä tai pelästyttää opiskelijaa ykkösellä rekisterin välityksellä. Mutta sen sijaan hän kirjoittikin sähköpostin, antoi päällimmäisen palautteen, pyysi käymään ja sopi jatkosta. Mietti, että jos nyt laistaa, joutuu joku parin vuoden päästä tekemään paljon kirpaisevampia ratkaisuja tutkielman ja valmistumisen kanssa. Siinä välissä aika moni muukin ehtii armosta ohittaa opiskelijan ilmiselvät vaikeudet hahmottaa mistä korkeamman tutkinnon opinnoissa on kyse - tai ohittaa jaksamattomuuttaan hävyttömän yrityksen huijata. Ensimmäisessä tapauksessa voi yksikin kunnon keskustelu auttaa, jälkimmäisessä auttaa kiinni jääminen, järkeili Lumivalko, Ruusunpuna. Joskus hänkin tosin miettii, onko hänen aina oltava nuorisomme vartija, ja antaa mennä.
**
Kuten huomasitte, Lumivalko, Ruusunpuna nostaa tässä omaa moraalista häntäänsä. Siihen kuuluu myös omien heikkouksien mainitseminen kuin ohimennen.
Kuten myös salamannopea reflektointi ja kovaääninen ironia.
**
Lumivalko, Ruusunpuna ja monet muut opettajat käyvät ohimennen ja epävirallisesti, mutta silti jatkuvasti keskusteluja opiskelijoista, opetuksesta ja sen ristiriidoista. Arkisesti, vakavasti. Se on säie joka pitää yllä uskoa Talon mielekkyyteen. Helvetti, ei täällä olla Bingossa pisteitä jakamassa vaan ihmisiä opettamassa. Iloa ristiriitojen keskelle siitä saa myös: oivaltavia vastauksia, hyvää keskivertoa, puheliaita tuokioita seminaarissa ja hämmentynyttä hiljaisuutta uusien ajatusten edessä. Ei se kaikki tuskaa ole mikä opettamiseen liittyy, huokaavat kollegat.
Mutta kaikki tämä on oikeastaan vastaan sitä mihin suuntaan opettajan ja tutkijan pitäisi orientoitua. Seuloa parhaat joukosta, niputtaa muut ja kannatella heitä vain sen verran, että tutkinnot saadaan heistä puristettua. Mieluummin jättää toisten kontolle, niiden vielä nuorempien, pienempien ja määräaikaisempien. Kirjoittaa viranhakuun paperia miten opetukseen suhtautuu ja miten itseään opettaja kehittää sen sijaan että siihen itseensä voimiaan tuhraisi. Muutava sievä lause paperille, kiitos, loput todistuksina osallistumisesta koulutuksiin.
**
Lumivalko, Ruusunpuna miettii, tapaako hän useinkin myös näitä opettajia, jotka tämän huippuopettamisen osaavat? Ehkä ne ovat niitä, joiden kanssa reflektoidaan salamannopeasti ja vitsaillaan joko kovaäänisesti tai lakonisesti opetuksen kustannuksella? Niitä, joiden kanssa ei vaihdeta luottamuksella lauseita uupumisesta? Onko Lumivalko, Ruusunpuna niin viaton, ettei heille osaa kasvoja antaa?
Tällä välin opetus jatkuu. Onhan se yksi talon päätoimialoista ja tuottaa pisteitä.
Yhtykää!
12/28/2006 07:58:00 AM
Parhaan rahoittajan, akatemian Pääjohtaja suomi julkisuudessa tässä lähiaikoina niitä aloja, joiden piiriin Lumivalko, ruusunpunan oma Tieteiden ja tutkimuksen laitoskin kuuluu, liian vähäisestä julkaisemisesta parhaimmissa kansainvälisissä lehdissä. Oli juuri julkaistu tuoretta bibliometristä tietoa siitä, miten suomalaiset niissä saavat artikkeleitaan läpi ja miten suomalaisiin viitataan. Ei siis löytynyt maailmalta kovin montaa metriä suomalaisen yhteiskunnan, kulttuurin, taiteen, kielen, historian ja politiikan ja muun kotoperäisen analyysia, eivätkä olleet suomalaiset tutkijaressut osanneet tarttua oikeisiin kansainvälisiin aiheisiinkaan.
Kaiken kaikkiaan suomalaistutkijat olivat toki parantaneet tahtia sitten vuoden 1985. Väkilukuun suhteutettuna suomalaiset kuulemma julkaisevat parhaassa viiden OECD-maan kastissa - toki aasialaiset hönkivät pahasti niskaan, joten varuillaan pitää olla. Akatemian johtopäätös on niin selkeä että toimittajatkin ymmärtävät toistaa : "suomalainen tiede on laadukkaampaa kuin OECD-maissa keskimäärin". Parhaiten pärjäävät luonnontieteet ja lääketiede, maataloustieteisiin taas viitataan erityisen paljon. Jostain syystä tekniikallakaan ei mene niin hyvin kuin olisi odottanut - he kun eivät kovin paljon tulostensa julkaisua tiedelehdissä odottele vaan panevat ne nopeammin ja halvemmalla kiertoon.
Pääjohtajan viesti Lumivalko, ruusunpunan kollegoille on selvä: lopettakaa liika höpötys oman yhteiskunnan aikalaisanalyyseista sen semmoisesta ja siirtykää jalon kansainvälisen kilpailun kentille puhumaan siitä, mikä siellä kiinnostaa.
Samainen Pääjohtaja on siirtymässä eläkkeelle ja seuraajakin on jo valittu. Pienellä jännityksellä Tieteiden ja tutkimuksenkin laitoksella odotetaan, vaikuttaako aika kovana Ministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan linjaajana tunnettu uusi Pääjohtaja kovinkin konkreettisesti siihen, miten keppiä ja porkkanaa jatkossa tarjotaan Akatemian puolella. Tekniikan tutkimuksesta tulevana uusi Pääjohtaja ymmärtänee syitä sille, miksi tekniikkakaan ei pärjännyt bibliometrissä, mutta ymmärtääkö toisten syitä?
Lumivalko, ruusunpuna miettii näin vuodenvaihteen kunniaksi, miten oikaista suoraan parhaisiin julkaisuihin. Ah, löytääpä se argumentti joka puree tai se keskustelun virta joka vetää mukanaan suoraan tieteelliseen kuuluisuuteen. Oikein posket punehtuvat! Vaan kalpenevat jälleen. Taitaa jäädä Isompien huoleksi. Lumivalko, Ruusunpuna ei näe muuta vaihtoehtoa kuin yrittää keskustella ensin asioista täkäläisessä kontekstissa ja sekalaisissa julkaisuissa. Toive elää, vaikka lepattaen, että joku keskustelee takaisin.
Parhaan rahoittajan, akatemian Pääjohtaja suomi julkisuudessa tässä lähiaikoina niitä aloja, joiden piiriin Lumivalko, ruusunpunan oma Tieteiden ja tutkimuksen laitoskin kuuluu, liian vähäisestä julkaisemisesta parhaimmissa kansainvälisissä lehdissä. Oli juuri julkaistu tuoretta bibliometristä tietoa siitä, miten suomalaiset niissä saavat artikkeleitaan läpi ja miten suomalaisiin viitataan. Ei siis löytynyt maailmalta kovin montaa metriä suomalaisen yhteiskunnan, kulttuurin, taiteen, kielen, historian ja politiikan ja muun kotoperäisen analyysia, eivätkä olleet suomalaiset tutkijaressut osanneet tarttua oikeisiin kansainvälisiin aiheisiinkaan.
Kaiken kaikkiaan suomalaistutkijat olivat toki parantaneet tahtia sitten vuoden 1985. Väkilukuun suhteutettuna suomalaiset kuulemma julkaisevat parhaassa viiden OECD-maan kastissa - toki aasialaiset hönkivät pahasti niskaan, joten varuillaan pitää olla. Akatemian johtopäätös on niin selkeä että toimittajatkin ymmärtävät toistaa : "suomalainen tiede on laadukkaampaa kuin OECD-maissa keskimäärin". Parhaiten pärjäävät luonnontieteet ja lääketiede, maataloustieteisiin taas viitataan erityisen paljon. Jostain syystä tekniikallakaan ei mene niin hyvin kuin olisi odottanut - he kun eivät kovin paljon tulostensa julkaisua tiedelehdissä odottele vaan panevat ne nopeammin ja halvemmalla kiertoon.
Pääjohtajan viesti Lumivalko, ruusunpunan kollegoille on selvä: lopettakaa liika höpötys oman yhteiskunnan aikalaisanalyyseista sen semmoisesta ja siirtykää jalon kansainvälisen kilpailun kentille puhumaan siitä, mikä siellä kiinnostaa.
Samainen Pääjohtaja on siirtymässä eläkkeelle ja seuraajakin on jo valittu. Pienellä jännityksellä Tieteiden ja tutkimuksenkin laitoksella odotetaan, vaikuttaako aika kovana Ministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan linjaajana tunnettu uusi Pääjohtaja kovinkin konkreettisesti siihen, miten keppiä ja porkkanaa jatkossa tarjotaan Akatemian puolella. Tekniikan tutkimuksesta tulevana uusi Pääjohtaja ymmärtänee syitä sille, miksi tekniikkakaan ei pärjännyt bibliometrissä, mutta ymmärtääkö toisten syitä?
Lumivalko, ruusunpuna miettii näin vuodenvaihteen kunniaksi, miten oikaista suoraan parhaisiin julkaisuihin. Ah, löytääpä se argumentti joka puree tai se keskustelun virta joka vetää mukanaan suoraan tieteelliseen kuuluisuuteen. Oikein posket punehtuvat! Vaan kalpenevat jälleen. Taitaa jäädä Isompien huoleksi. Lumivalko, Ruusunpuna ei näe muuta vaihtoehtoa kuin yrittää keskustella ensin asioista täkäläisessä kontekstissa ja sekalaisissa julkaisuissa. Toive elää, vaikka lepattaen, että joku keskustelee takaisin.
Henkilö joka työllistää itse itsensä
11/14/2006 12:21:00 AM
Työvoimahallinto on viime vuosina kurmuuttanut sekä apurahalla - siis ilman palkkaa ja sosiaaliturvaa - elämänsä rahoittaneita jatko-opiskelijoita ja tutkijoita että toisinaan myös palkkaa nauttineita. Apurahaputki ei saa katketa. Työttömäksi ei tutkijan sovi jäädä. Muuten löytää itsensä yhä todennäköisemmin tilanteesta, jossa rahaa ei saa mistään. Ei ole oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, ei työmarkkinatukeen, ei opintotukeen. Jos meinaa nälkään kuolla, sossusta voi saada. Ainoa mihin on oikeutettu ja velvoitettu ilman muuta on kumppanin elatus, jos tällainen on ja tämä sattuu palkkaa tai muita tuloja nauttimaan. Ja tietysti voi valittaa työttömyysturvan epäävästä päätöksestä, odottaa odottaa odottaa, saada mahdollisesti itselle myönteinen tulkinta, ja palata takaisin alkuruutuun, jossa edelleen alemman tason työvoimahallinto pitää hampaat irvissä kiinni tulkinnasta, että tutkimus ei kunnon työtä ole. Tutkimus ja varsinkin väitöskirjan teko on yksilöllinen itsensä kehittämishanke joka pitää rahoittaa puolison varoilla, perinnöllä, osakesäästöillä, muilla kokopäivätöillä.
Työvoimahallinto tulkitsee väitöskirjan tekijät päätoimisiksi opiskelijoiksi aina kuin se vain on mahdollista. Jos sosiaaliturvaa haluaa nauttia ja elossa pysyä, täytyy olla kanttia lopettaa opiskelu ja tutkimushömpötys, panna keskeneräinen työ lukittuun kaappiin, hankkia yliopistolta paperit ettei kuulu enää kirjoihin ainakaan vuoteen, etsiytyä oikeisiin töihin, jos sellaisia löytyy, tai sitten vain tyytyä osaansa työttömänä, entisenä tutkijana. Viis siitä jos sattuu olemaan sitoutumuksia tutkittavia ihmisiä kohtaan. Hulluhan sitä vain muutenkin nykyaikana eläviä ihmisiä tutkii tai uusia aineistoja hommaa. Viis siitä jos on sitoumuksia toisia tutkijoita kohtaan. Projektit nyt vasta vaarallisia Työvoimahallinnon mielestä ovat, ja laitokset, niillä voi olla Hankkeita joiden piiriin työttömäksi ja rahattomaksi heittäytynyt kelvoton tutkija kuuluu, ja Hankkeet rahoittakoot piiriinsä kuuluvat. Jos eivät pysty, huonoja ovat ja saavatkin litistyä parempien alle. Tutkimuksessa on kysymys yritystoiminnasta. Täällä meillä Talossa kaikki saavat olla oman onnensa seppiä, selviytyä tai siirtyä syrjään.
Hellurei ja kovaa mennään, luonnollinen valinta pitää huolen että jäljelle seuloutuu kansainvälisen huipputason tutkimus. Muutama ruumis matkan varrella, who cares? Eivät ainakaan Isojen ammattiliitto eikä Johtajien neuvosto. Onhan se harmi jos jollekin käy niin, että putoaa rahattomuuteen ja irtisanoo itsensä Talon kirjoista, eikä sitten voi uutta apurahaa hakeakaan. Onpahan vähän vähemmän hakijoita joista valita onnelliset seuraavan puolen vuoden tai vuoden rahoitettavat. Yksilöinä Isot ehkä tuskailevat omien pienempiensä kohtaloa ja katkeilevia tutkimuspolkuja, ohjaustyönsä valumista hukkaan. Mutta että Talot asiaan puuttuisivat? Eihän nyt sentään vielä olla tilanteessa jossa uusia hulluja ei olisi haaveilemassa tutkijanurasta.
Samaan aikaan Suomi haluaa lisää Ylimpiä tutkintoja. Ajatelkaa miten hienoa on nyt kun yli puolet nuorisosta suorittaa Korkeamman tutkinnon, voi, kuinka hienoa sitten olisikaan heistä puolet vielä saisi Ylimmän tutkinnon, kyllä Suomella sitten menisi lujaa!
Jossakin talon nurkassa apurahatutkija odottaa jännityksellä seuraavia päätöksiä, laskeskelee kuinka kauan pystyy sinnittelemään ilman rahaa, miettii kestääkö parisuhde, kestääkö pää, vieläkö jaksaa puurtaa, jättääkö sikseen, uskoako tutkimukseen, uskoako taloon, uskoako itseensä, uskoako oikeudenmukaisuuteen. Etsii neuvoja Pienempien ammattiliiton sivuilta miten pitää toimia, kun rahan tulo vuoden vaihteessa loppuu.
Miettii, miksei tunne itseään Uljaaksi Yrittäjäksi, henkilöksi joka työllistyy omassa työssään, Suomen tulevaisuuden takaajaksi, vaan niin kovin pieneksi ja avuttomaksi isossa Talossa.
Henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen siltä ajalta, jona hän työllistyy päätoimisesti yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään. (Työttömyysturvalain 2 luvun 4§) Muun muassa apurahatutkimusta pidetään omassa työssä työllistymisenä ainakin sinä aikana, jolle apuraha on kohdistettu riippumatta siitä kuinka suuri apuraha on. Työministeriön ohjeiden mukaan pieni kohdennettu apuraha ei kuitenkaan anna aihetta pitää omassa työssä työllistymistä päätoimisena. Tämä kuitenkin edellyttää, että hakija voi osoittaa, mihin apuraha on konkreettisesti kohdennettu (esim. seminaarimatka tai tietty osa tutkimuksesta). Lisäksi esimerkiksi omaa työhuonetta on pidetty painavana osoituksena omassa työssä työllistymisen päätoimisuudesta.
Pienempien liiton ohjeita onnettomille täältä.
Tehotonta
11/08/2006 10:18:00 AM
Tänään ajattelin hajanaisia ajatuksia. Olin siis sangen tehoton, hyi olkoon.
Tänään ajattelin hajanaisia ajatuksia. Olin siis sangen tehoton, hyi olkoon.
Varmaa laatua asiakkaille
11/06/2006 12:16:00 AM
Reilu vuosi sitten Ministeriöstä kävi käsky, että kaikken Suomen talojen ja korkeampien ammattikoulujen sekä niiden osastojen on pystytettävä laadunhallintajärjestelmä ja dokumentoitava se talojen ulkopuolista arviointia varten. Ei mikään kertaharjoitus, sillä jatkossa arviointi tehdään joka kuudes vuosi. Asiaa oli, tietenkin, kaavailtu jo itse Unionin tasolla. Ei kun työtä käskettyä. Ensin Ministeriö, sitten kukin talo, sitten kukin osasto laati ensin suunnitelman siitä, miten suunnitelma tehdään. Missä kuussa tapahtuu mitä. Pidettiin kokouksia, delegoitiin eteenpäin ja perustettiin työryhmiä.
Työryhmät - joskus, jossain - pysähtyivät miettimään myös niitä sisältöjä. Mitä on jo tehty, mitä voidaan tehdä, jotta opiskelijat saavat palautetta oppimisesta ja hallinto pyörii nätisti? Miten osoitetaan ulkomailta houkuteltaville opiskelijoille ja tutkijoille, että opetus on suunnitelmallista ja oikeusturva toimii? Miten palvellaan yhteiskuntaa? Missä mitäkin opetusta suunnittelevan työryhmän muistiota säilytetään, minne opettajien saama palaute säilötään?
Niinpä, asian ydin on dokumenteissa, päättelee Lumivalko, Ruusunpuna reilun vuoden asiaa askaroituaan. Ei nykymaailmassa riitä luottamus virkahenkilöiden ammattitaitoon, etiikkaan ja yhteistyöhön. Pitää näyttää. Mieluusti isolla metelillä. (Sivuhuomautus: Luottamus on taloissa käsite ja tutkimuskohde, joka sijaitsee yhteiskunnassa, eihän sitä nyt toki ole tarkoitus niissä käytännössä osoittaa.)
Järjestelmän dokumentoinnin aikataulu vaihtelee sen mukaan, missä talossa minäkin vuonna arvoisa arviointiryhmä pystyy vierailemaan ja raporttinsa laatimaan. Niinpä joku taloista on hommansa jo hoitanut ja jopa arviointinsa saanut, osa odottelee tai on pannut touhunsa pakastimeen aikataulujen muuttuessa. Nykymaailman sääntöjen mukaan - ei herran jestas keskusjohtoista ohjausta sentään! - jokainen talo saa itse päättää, millaisen systeemin systeeminsä rakenteluun kehittää. Joku otti käyttöön jonkin hienon nimisen ISON standardin. Kuulemma se on parhaimmillaan tuottanut tuhansia sivuja asiapaperia. On siinä arvioitsijoilla ollut riemua lukemisessa, ja muutamallekin virkahenkilölle nautinnollisia kirjoittamisen flow-hetkiä. Toiset valitsivat pienemmän ohjauksen tien, ja niinpä jokainen osasto päättää itse tapansa ja löytää niin sanotut hyvät käytäntönsä. Keskushallinto lupaa niitata niistä koko talon kokoisen dokumentin. Tuskin sadoilla sivulla selvitään näissäkään taloissa.
**
Eräs hommansa hoitanut talo tiivistää: "Laadunhallintajärjestelmä, laatupolitiikka ja laatutavoitteet sekä toiminnan toteuttaminen, arviointi ja kehittäminen on kuvattu yliopiston päälaatukäsikirjassa ja sitä tarkentavissa toimintayksiköiden ja tiedekuntien laatukäsikirjoissa." Arviointi tehdään tietysti kaikilta talojen päätoimialoilta, joita siis ovat, kerrattakoon jälleen aakkosjärjestyksessä, hallinto, opetus, tutkimus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Annetaanpa maistiaisia järjestelmän tavoitteista talon "Päälaatuasiakirjasta" tutkimuksen osalta:
- Tutkimus on kansianvälistä huiputasoa ja tutkimusta tehdään kansainvälisten työryhmien tasavertaisena osapuolena. - Talossa on jatkuvasti tutkimuksen huippuyksiköitä ja talo menestyy hyvin kilpailtaessa ulkopuolisesta rahoituksesta. - Tutkimustuloksia hyödynnetään yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, elinkeinoelämässä ja soveltavan tutkimuksen osana. - Tutkimus on eettisesti kestävää ja sen menetelmät ovat validoituja ja luotettavia.
Eivätkös talot juuri ole tehneet myös tutkimusstrategioita ja muita asiakirjoja? Ei liene kuitenkaan pelkoa siitä, että asiakirjat olisivat ristiriidassa keskenään. Olisihan se noloa jos toisessa talon asiakirjassa lukisi, että tutkimuksen etiikalla nyt niin väliä ole ja menetelmätkin saavat olla epäluotettavia, kunhan huipulla ollaan.
**
Lumivalko, Ruusunpunan oman Talon eri tason johtajille ei millään meinannut mennä jakeluun, että pyyntö oli järjestelmän kuvauksista, ei niinkään konkreettisista laadun varmistuksen toimista, mitä ne sitten ikinä ovatkaan. Heiltä puolestaan meni jonkun verran aikaa selittää hallinnon, opetuksen, tutkimuksen ja vaikuttamisen muille toteuttajille, mitä kaikella haetaan. Tuskin ovat vieläkään kärryillä.
Riemu on lopussa varmaan suuri, kun saamme lukea sata eri versiota aiheesta, miten opiskelijoilta keräätään palautetta opetuksesta. Miten opettajat antavat palautetta opiskelijoille. Missä orgaanissa palautetta käsitellään. Miten tutkimusta arvioidaan. Miten hallintoa parannetaan. Miten Laatua mitataan. Ja mihin kaappiin tai sähköiseen järjestelmään kaikki tämä tieto sullotaan.
Vaan eipä hätää. Ehkä onnistumme yhtä tyylikkäisiin muotoiluihin kun esimerkkitalomme. Lumivalko, Ruusunpunaa viehättivät erityisesti muotoilut, joiden mukaan yliopiston tärkein asiakas on yhteiskunta, jota edustaa Ministeriö. Opiskelijat ovat "toinen perusasiakasryhmä".
Mukavaa oli myös lukea talon "henkilöstövoimavarojen" tavoitteet. Niiden mukaan talo "pyrkii luomaan vakaan, turvallisen ja motivoivan työympäristön solmimalla mahdollisimman pitkiä ja vakinaisia palvelussuhteita ja tarjoamalla viihtyisän ja motivoivan, jatkuvaan kouluttautumiseen kannustavan työyhteisön, jossa henkilökunnalla on mahdollisuus osallitua oman työnsä ja työympäristön kehittämiseen". Tämähän käy mukavasti yhteen laatutyön ja sen dokumentoinnin kanssa. Ja näin toteutuukin jo seuraava tavoite, että "työntekijät ovat eläkkeelle jäädessään hyvinvoivia täysinpalvelleita ja aktiivisia kansalaisia".
-Hakuja ja päätöksiä
11/03/2006 03:42:00 PM
Talo ei tunne välirauhaa. Nippu päätöksiä on tullut ulos ja seuraavat hakemukset ovat sisällä. Tyytyväisyys saaduista kuukausista on useimmille lyhytaikainen. On tehtävä valintoja kuka jää ilman, keltä leikataan, kuka saa olla vähän pitemmän aikaa Talon suojissa ulkopuolisilla rahoilla. Eikö osattu etukäteen jakaa hakijoita ensi- ja toissijaisiin? Eikö jo opita? Joku sai viisivuotisen ja ottaa onnittelut vastaan ristiriitaisin tuntein kilpakumppaneiltaan.
Vanhat sitoumukset on purettava koska saatu raha on parempaa, niin kireästi kilpailtua että Talon hormeissa vinkuu. Ja onhan nurkissa aina reserviä, sijaisuuksien kärkkyjiä, niitä joiden kupongissa luki tällä kertaa "ei rahoitusta", niitä joiden nimeä ei löytynyt verkosta. Hoitakoot opetuksen, pankoot tuoreet ideansa likoon. Jokunen opiskelija huomaa että opettaja vaihtuu kesken kaiken ja ohjaus käy epävarmaksi. Entäs sitten, eivätpähän totu liikaan huolenpitoon, pullalla syötetty sukupolvi.
Sijaiset ja kokonaan ilman jääneet jatkavat hakemista, rahaa saaneet pitävät ehkä tauon. Talossa suunnitelma on kirjoittamisen ensisijainen leipälaji. Muitakin kirjoitelmia tarvitaan, jos ei muuhun niin suunnitelmien tuotosluetteloihin. Virkamies miettii keinoja parantaa hakemusten laatua.
Perustelut saavat vain parhaan rahan hakijat. Muiden suunnitelmat uppoavat Säätiöiden pitkään nieluun. Huonosti sulavaa ruokaa, otaksuu Lumivalko, Ruusunpuna. Arvioitsijoiden vatsaa vääntää. Joku itkee Talon vessassa, mutta alkaa huomenna taas alusta.
Tilanne talossa
11/01/2006 11:59:00 PM
Talossa tekee istumatyötä Suomen koulutetuin väki. Työ ei koskaan ole ollut kevyttä, mutta nyt paine ahdistaa liki jokaista lähes tauotta. Jos yhden homman hoitaa säädyllisesti, toinen ja kolmas jäävät. Pälyilemme ympärillemme ja mietimme, riittääkö se että yksilöiden voimat loppuvat ja sitouminen purkautuu, vai pamahtaako jossakin kokonainen Osasto. Toistaiseksi on hiljaista. Joku jarruttaa viime hetkellä, toinen löytää Talosta ulko-oven, kolmas katoaa vaivihkaa takaovesta työvoimatoimistoon. Neljännet toteavat, etteihän tämä minulle enää kuulu, kun pääsen eläkkeelle. Useimmat sinnittelevät. Talon toimialat ovat aakkosjärjestyksessä hallinto, opetus, tutkimus ja vaikuttaminen.
Talossa tekee istumatyötä Suomen koulutetuin väki. Työ ei koskaan ole ollut kevyttä, mutta nyt paine ahdistaa liki jokaista lähes tauotta. Jos yhden homman hoitaa säädyllisesti, toinen ja kolmas jäävät. Pälyilemme ympärillemme ja mietimme, riittääkö se että yksilöiden voimat loppuvat ja sitouminen purkautuu, vai pamahtaako jossakin kokonainen Osasto. Toistaiseksi on hiljaista. Joku jarruttaa viime hetkellä, toinen löytää Talosta ulko-oven, kolmas katoaa vaivihkaa takaovesta työvoimatoimistoon. Neljännet toteavat, etteihän tämä minulle enää kuulu, kun pääsen eläkkeelle. Useimmat sinnittelevät. Talon toimialat ovat aakkosjärjestyksessä hallinto, opetus, tutkimus ja vaikuttaminen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)