Työvoimahallinto on viime vuosina kurmuuttanut sekä apurahalla - siis ilman palkkaa ja sosiaaliturvaa - elämänsä rahoittaneita jatko-opiskelijoita ja tutkijoita että toisinaan myös palkkaa nauttineita. Apurahaputki ei saa katketa. Työttömäksi ei tutkijan sovi jäädä. Muuten löytää itsensä yhä todennäköisemmin tilanteesta, jossa rahaa ei saa mistään. Ei ole oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, ei työmarkkinatukeen, ei opintotukeen. Jos meinaa nälkään kuolla, sossusta voi saada. Ainoa mihin on oikeutettu ja velvoitettu ilman muuta on kumppanin elatus, jos tällainen on ja tämä sattuu palkkaa tai muita tuloja nauttimaan. Ja tietysti voi valittaa työttömyysturvan epäävästä päätöksestä, odottaa odottaa odottaa, saada mahdollisesti itselle myönteinen tulkinta, ja palata takaisin alkuruutuun, jossa edelleen alemman tason työvoimahallinto pitää hampaat irvissä kiinni tulkinnasta, että tutkimus ei kunnon työtä ole. Tutkimus ja varsinkin väitöskirjan teko on yksilöllinen itsensä kehittämishanke joka pitää rahoittaa puolison varoilla, perinnöllä, osakesäästöillä, muilla kokopäivätöillä.
Työvoimahallinto tulkitsee väitöskirjan tekijät päätoimisiksi opiskelijoiksi aina kuin se vain on mahdollista. Jos sosiaaliturvaa haluaa nauttia ja elossa pysyä, täytyy olla kanttia lopettaa opiskelu ja tutkimushömpötys, panna keskeneräinen työ lukittuun kaappiin, hankkia yliopistolta paperit ettei kuulu enää kirjoihin ainakaan vuoteen, etsiytyä oikeisiin töihin, jos sellaisia löytyy, tai sitten vain tyytyä osaansa työttömänä, entisenä tutkijana. Viis siitä jos sattuu olemaan sitoutumuksia tutkittavia ihmisiä kohtaan. Hulluhan sitä vain muutenkin nykyaikana eläviä ihmisiä tutkii tai uusia aineistoja hommaa. Viis siitä jos on sitoumuksia toisia tutkijoita kohtaan. Projektit nyt vasta vaarallisia Työvoimahallinnon mielestä ovat, ja laitokset, niillä voi olla Hankkeita joiden piiriin työttömäksi ja rahattomaksi heittäytynyt kelvoton tutkija kuuluu, ja Hankkeet rahoittakoot piiriinsä kuuluvat. Jos eivät pysty, huonoja ovat ja saavatkin litistyä parempien alle. Tutkimuksessa on kysymys yritystoiminnasta. Täällä meillä Talossa kaikki saavat olla oman onnensa seppiä, selviytyä tai siirtyä syrjään.
Hellurei ja kovaa mennään, luonnollinen valinta pitää huolen että jäljelle seuloutuu kansainvälisen huipputason tutkimus. Muutama ruumis matkan varrella, who cares? Eivät ainakaan Isojen ammattiliitto eikä Johtajien neuvosto. Onhan se harmi jos jollekin käy niin, että putoaa rahattomuuteen ja irtisanoo itsensä Talon kirjoista, eikä sitten voi uutta apurahaa hakeakaan. Onpahan vähän vähemmän hakijoita joista valita onnelliset seuraavan puolen vuoden tai vuoden rahoitettavat. Yksilöinä Isot ehkä tuskailevat omien pienempiensä kohtaloa ja katkeilevia tutkimuspolkuja, ohjaustyönsä valumista hukkaan. Mutta että Talot asiaan puuttuisivat? Eihän nyt sentään vielä olla tilanteessa jossa uusia hulluja ei olisi haaveilemassa tutkijanurasta.
Samaan aikaan Suomi haluaa lisää Ylimpiä tutkintoja. Ajatelkaa miten hienoa on nyt kun yli puolet nuorisosta suorittaa Korkeamman tutkinnon, voi, kuinka hienoa sitten olisikaan heistä puolet vielä saisi Ylimmän tutkinnon, kyllä Suomella sitten menisi lujaa!
Jossakin talon nurkassa apurahatutkija odottaa jännityksellä seuraavia päätöksiä, laskeskelee kuinka kauan pystyy sinnittelemään ilman rahaa, miettii kestääkö parisuhde, kestääkö pää, vieläkö jaksaa puurtaa, jättääkö sikseen, uskoako tutkimukseen, uskoako taloon, uskoako itseensä, uskoako oikeudenmukaisuuteen. Etsii neuvoja Pienempien ammattiliiton sivuilta miten pitää toimia, kun rahan tulo vuoden vaihteessa loppuu.
Miettii, miksei tunne itseään Uljaaksi Yrittäjäksi, henkilöksi joka työllistyy omassa työssään, Suomen tulevaisuuden takaajaksi, vaan niin kovin pieneksi ja avuttomaksi isossa Talossa.
Henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen siltä ajalta, jona hän työllistyy päätoimisesti yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään. (Työttömyysturvalain 2 luvun 4§) Muun muassa apurahatutkimusta pidetään omassa työssä työllistymisenä ainakin sinä aikana, jolle apuraha on kohdistettu riippumatta siitä kuinka suuri apuraha on. Työministeriön ohjeiden mukaan pieni kohdennettu apuraha ei kuitenkaan anna aihetta pitää omassa työssä työllistymistä päätoimisena. Tämä kuitenkin edellyttää, että hakija voi osoittaa, mihin apuraha on konkreettisesti kohdennettu (esim. seminaarimatka tai tietty osa tutkimuksesta). Lisäksi esimerkiksi omaa työhuonetta on pidetty painavana osoituksena omassa työssä työllistymisen päätoimisuudesta.
Pienempien liiton ohjeita onnettomille täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti