Reilu vuosi sitten Ministeriöstä kävi käsky, että kaikken Suomen talojen ja korkeampien ammattikoulujen sekä niiden osastojen on pystytettävä laadunhallintajärjestelmä ja dokumentoitava se talojen ulkopuolista arviointia varten. Ei mikään kertaharjoitus, sillä jatkossa arviointi tehdään joka kuudes vuosi. Asiaa oli, tietenkin, kaavailtu jo itse Unionin tasolla. Ei kun työtä käskettyä. Ensin Ministeriö, sitten kukin talo, sitten kukin osasto laati ensin suunnitelman siitä, miten suunnitelma tehdään. Missä kuussa tapahtuu mitä. Pidettiin kokouksia, delegoitiin eteenpäin ja perustettiin työryhmiä.
Työryhmät - joskus, jossain - pysähtyivät miettimään myös niitä sisältöjä. Mitä on jo tehty, mitä voidaan tehdä, jotta opiskelijat saavat palautetta oppimisesta ja hallinto pyörii nätisti? Miten osoitetaan ulkomailta houkuteltaville opiskelijoille ja tutkijoille, että opetus on suunnitelmallista ja oikeusturva toimii? Miten palvellaan yhteiskuntaa? Missä mitäkin opetusta suunnittelevan työryhmän muistiota säilytetään, minne opettajien saama palaute säilötään?
Niinpä, asian ydin on dokumenteissa, päättelee Lumivalko, Ruusunpuna reilun vuoden asiaa askaroituaan. Ei nykymaailmassa riitä luottamus virkahenkilöiden ammattitaitoon, etiikkaan ja yhteistyöhön. Pitää näyttää. Mieluusti isolla metelillä. (Sivuhuomautus: Luottamus on taloissa käsite ja tutkimuskohde, joka sijaitsee yhteiskunnassa, eihän sitä nyt toki ole tarkoitus niissä käytännössä osoittaa.)
Järjestelmän dokumentoinnin aikataulu vaihtelee sen mukaan, missä talossa minäkin vuonna arvoisa arviointiryhmä pystyy vierailemaan ja raporttinsa laatimaan. Niinpä joku taloista on hommansa jo hoitanut ja jopa arviointinsa saanut, osa odottelee tai on pannut touhunsa pakastimeen aikataulujen muuttuessa. Nykymaailman sääntöjen mukaan - ei herran jestas keskusjohtoista ohjausta sentään! - jokainen talo saa itse päättää, millaisen systeemin systeeminsä rakenteluun kehittää. Joku otti käyttöön jonkin hienon nimisen ISON standardin. Kuulemma se on parhaimmillaan tuottanut tuhansia sivuja asiapaperia. On siinä arvioitsijoilla ollut riemua lukemisessa, ja muutamallekin virkahenkilölle nautinnollisia kirjoittamisen flow-hetkiä. Toiset valitsivat pienemmän ohjauksen tien, ja niinpä jokainen osasto päättää itse tapansa ja löytää niin sanotut hyvät käytäntönsä. Keskushallinto lupaa niitata niistä koko talon kokoisen dokumentin. Tuskin sadoilla sivulla selvitään näissäkään taloissa.
**
Eräs hommansa hoitanut talo tiivistää: "Laadunhallintajärjestelmä, laatupolitiikka ja laatutavoitteet sekä toiminnan toteuttaminen, arviointi ja kehittäminen on kuvattu yliopiston päälaatukäsikirjassa ja sitä tarkentavissa toimintayksiköiden ja tiedekuntien laatukäsikirjoissa." Arviointi tehdään tietysti kaikilta talojen päätoimialoilta, joita siis ovat, kerrattakoon jälleen aakkosjärjestyksessä, hallinto, opetus, tutkimus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Annetaanpa maistiaisia järjestelmän tavoitteista talon "Päälaatuasiakirjasta" tutkimuksen osalta:
- Tutkimus on kansianvälistä huiputasoa ja tutkimusta tehdään kansainvälisten työryhmien tasavertaisena osapuolena. - Talossa on jatkuvasti tutkimuksen huippuyksiköitä ja talo menestyy hyvin kilpailtaessa ulkopuolisesta rahoituksesta. - Tutkimustuloksia hyödynnetään yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, elinkeinoelämässä ja soveltavan tutkimuksen osana. - Tutkimus on eettisesti kestävää ja sen menetelmät ovat validoituja ja luotettavia.
Eivätkös talot juuri ole tehneet myös tutkimusstrategioita ja muita asiakirjoja? Ei liene kuitenkaan pelkoa siitä, että asiakirjat olisivat ristiriidassa keskenään. Olisihan se noloa jos toisessa talon asiakirjassa lukisi, että tutkimuksen etiikalla nyt niin väliä ole ja menetelmätkin saavat olla epäluotettavia, kunhan huipulla ollaan.
**
Lumivalko, Ruusunpunan oman Talon eri tason johtajille ei millään meinannut mennä jakeluun, että pyyntö oli järjestelmän kuvauksista, ei niinkään konkreettisista laadun varmistuksen toimista, mitä ne sitten ikinä ovatkaan. Heiltä puolestaan meni jonkun verran aikaa selittää hallinnon, opetuksen, tutkimuksen ja vaikuttamisen muille toteuttajille, mitä kaikella haetaan. Tuskin ovat vieläkään kärryillä.
Riemu on lopussa varmaan suuri, kun saamme lukea sata eri versiota aiheesta, miten opiskelijoilta keräätään palautetta opetuksesta. Miten opettajat antavat palautetta opiskelijoille. Missä orgaanissa palautetta käsitellään. Miten tutkimusta arvioidaan. Miten hallintoa parannetaan. Miten Laatua mitataan. Ja mihin kaappiin tai sähköiseen järjestelmään kaikki tämä tieto sullotaan.
Vaan eipä hätää. Ehkä onnistumme yhtä tyylikkäisiin muotoiluihin kun esimerkkitalomme. Lumivalko, Ruusunpunaa viehättivät erityisesti muotoilut, joiden mukaan yliopiston tärkein asiakas on yhteiskunta, jota edustaa Ministeriö. Opiskelijat ovat "toinen perusasiakasryhmä".
Mukavaa oli myös lukea talon "henkilöstövoimavarojen" tavoitteet. Niiden mukaan talo "pyrkii luomaan vakaan, turvallisen ja motivoivan työympäristön solmimalla mahdollisimman pitkiä ja vakinaisia palvelussuhteita ja tarjoamalla viihtyisän ja motivoivan, jatkuvaan kouluttautumiseen kannustavan työyhteisön, jossa henkilökunnalla on mahdollisuus osallitua oman työnsä ja työympäristön kehittämiseen". Tämähän käy mukavasti yhteen laatutyön ja sen dokumentoinnin kanssa. Ja näin toteutuukin jo seuraava tavoite, että "työntekijät ovat eläkkeelle jäädessään hyvinvoivia täysinpalvelleita ja aktiivisia kansalaisia".
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti