Lumivalko, Ruusunpuna on pitkään miettinyt, miten Talo pysyy pystyssä vaikka sen perustukset rapautuvat, nurkissa vetää ja kaikkien päita puristaa aina Johtajista Isoihin ja siitä alaspain. Jossakin sydämen kohdalla ahistaa; toisia lähestyvien infarktien odotuksessa, useimpia kuitenkin näköjään eettisten ristiriitojen vuoksi. Ainoa vastaus minkä Lumivalko, Ruusunpuna on keksinyt, on se että opetuksesta ja terveestä suhtautumisesta pienimpiin yritetään pitää kiinni, tapahtui muutoin mitä tahansa.
**
Eilen opiskelija taas käveli sisään ja pyysi ex tempore apua tutkielmapulmiinsa. Olisi Lumivalko, Ruusunpuna toki voinut sanoa, että tule toinen kerta. Useimmat sentään pyytävätkin ensin sähköpostilla tai muistavat vastaanottoajan. Mutta tällä kertaa opiskelija ilahdutti ristiriitojensa keskellä painivaa opettajaa palauttamalla uskoa työn mielekkyyteen, niin ettei kieltäytyminen tullut ensimmäiseksi mieleen. Lumivalko, Ruusunpuna pyysi istumaan ja sitten juteltiin. Opiskelija ei ollut oma ohjattava eikä edes Tieteiden ja tutkimuksen osastolta.
Kuukausi sitten Lumivalko, Ruusunpuna luki tenttejä ja säikähdi oudolla tavalla huonosta vastauksesta. Olisi Lumivalko, Ruusunpuna toki voinut kylmästi hylätä tai pelästyttää opiskelijaa ykkösellä rekisterin välityksellä. Mutta sen sijaan hän kirjoittikin sähköpostin, antoi päällimmäisen palautteen, pyysi käymään ja sopi jatkosta. Mietti, että jos nyt laistaa, joutuu joku parin vuoden päästä tekemään paljon kirpaisevampia ratkaisuja tutkielman ja valmistumisen kanssa. Siinä välissä aika moni muukin ehtii armosta ohittaa opiskelijan ilmiselvät vaikeudet hahmottaa mistä korkeamman tutkinnon opinnoissa on kyse - tai ohittaa jaksamattomuuttaan hävyttömän yrityksen huijata. Ensimmäisessä tapauksessa voi yksikin kunnon keskustelu auttaa, jälkimmäisessä auttaa kiinni jääminen, järkeili Lumivalko, Ruusunpuna. Joskus hänkin tosin miettii, onko hänen aina oltava nuorisomme vartija, ja antaa mennä.
**
Kuten huomasitte, Lumivalko, Ruusunpuna nostaa tässä omaa moraalista häntäänsä. Siihen kuuluu myös omien heikkouksien mainitseminen kuin ohimennen.
Kuten myös salamannopea reflektointi ja kovaääninen ironia.
**
Lumivalko, Ruusunpuna ja monet muut opettajat käyvät ohimennen ja epävirallisesti, mutta silti jatkuvasti keskusteluja opiskelijoista, opetuksesta ja sen ristiriidoista. Arkisesti, vakavasti. Se on säie joka pitää yllä uskoa Talon mielekkyyteen. Helvetti, ei täällä olla Bingossa pisteitä jakamassa vaan ihmisiä opettamassa. Iloa ristiriitojen keskelle siitä saa myös: oivaltavia vastauksia, hyvää keskivertoa, puheliaita tuokioita seminaarissa ja hämmentynyttä hiljaisuutta uusien ajatusten edessä. Ei se kaikki tuskaa ole mikä opettamiseen liittyy, huokaavat kollegat.
Mutta kaikki tämä on oikeastaan vastaan sitä mihin suuntaan opettajan ja tutkijan pitäisi orientoitua. Seuloa parhaat joukosta, niputtaa muut ja kannatella heitä vain sen verran, että tutkinnot saadaan heistä puristettua. Mieluummin jättää toisten kontolle, niiden vielä nuorempien, pienempien ja määräaikaisempien. Kirjoittaa viranhakuun paperia miten opetukseen suhtautuu ja miten itseään opettaja kehittää sen sijaan että siihen itseensä voimiaan tuhraisi. Muutava sievä lause paperille, kiitos, loput todistuksina osallistumisesta koulutuksiin.
**
Lumivalko, Ruusunpuna miettii, tapaako hän useinkin myös näitä opettajia, jotka tämän huippuopettamisen osaavat? Ehkä ne ovat niitä, joiden kanssa reflektoidaan salamannopeasti ja vitsaillaan joko kovaäänisesti tai lakonisesti opetuksen kustannuksella? Niitä, joiden kanssa ei vaihdeta luottamuksella lauseita uupumisesta? Onko Lumivalko, Ruusunpuna niin viaton, ettei heille osaa kasvoja antaa?
Tällä välin opetus jatkuu. Onhan se yksi talon päätoimialoista ja tuottaa pisteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti