Ei Lumivalko, Ruusunpunakaan nyt ehdi bloggailla kun istuu milloin työajankohdentamiskoulutuksessa, milloin kokoustamassa ruohonjuuritason rakenteellisia uudistuksia eli liittoutumassa naapurilaitosten kanssa, milloin laatii laatujärjestelmää, milloin kouluttautuu ja kehittää itseään muuten vaan.
Positiivisimmalla puolella töitä Lumivalko, Ruusunpuna ohjaa graduja ja lukee käsiksiä, joita tutkintojärjestelmän vaihtuminen toiseksi ensi kesänä on kummasti jouduttanut. Opettaa kyllä muutenkin kiivainta aikaa vuodesta.
Kaiken lisäksi tänään Lumivalko, Ruusunpuna luki aineistoa ja kirjoitti LUKUA TUTKIMUKSEEN.
Ja siitä ilosta kohdensi työajan tietojärjestelmään voidakseen ihailla hienoa taulukkoa, joka osoitti, että hän todellakin on tehnyt töitä kaikissa eri kategorioissa: hallinnoinut, opettanut ja tutkinut. Tämä paraikaa tapahtuva kohdentuu yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi. Ilman kohdentamistahan töitä ei oikeasti olisi olemassakaan, tai ainakaan valtiontilintarkastaja tai EU eivät uskoisi että ne ovat.
keskiviikkona, maaliskuuta 26
maanantaina, helmikuuta 4
Ministeri meinaa, talot heiluvat
Tampereen talon erikoislehti ärisee opetusministerille ja taustavoimille ideasta panna taidekorkeakoulujen hynttyyt yhteet, jota Lumivalko, ruusunpunakin kommentoi äskettäin. Tuohtumus on ymmärrettävää, sillä niin talon isopäällikkö, näyttelijäntyön ja teatterintutkimuksen isot kuin iso-hallintoisokin kertovat lukeneensa ideasta Helsingin Sanomista ja muista lehdistä. Talojen kanssa ei asiasta oltu vaivauduttu sanoja vaihtamaan.
Iso-hallintoiso irvailee, että innossaan muuttaa yliopistot itsenäisiksi oikeushenkilöiksi valtio ei muista, että yliopistojen virkamiehet ovat kuitenkin toistaiseksi edelleen valtion virkamiehiä, joten heitä sopisi kuulla.
Semmoista hyvää hallintokulttuuria yliopistomaailmassa täälä kertaa.
Iso-hallintoiso irvailee, että innossaan muuttaa yliopistot itsenäisiksi oikeushenkilöiksi valtio ei muista, että yliopistojen virkamiehet ovat kuitenkin toistaiseksi edelleen valtion virkamiehiä, joten heitä sopisi kuulla.
Semmoista hyvää hallintokulttuuria yliopistomaailmassa täälä kertaa.
keskiviikkona, tammikuuta 30
Perkele
Kun Suomea viilataan huippukuntoon tutkimuksessa ja taiteessa, ei tutkijoiden ja taiteilijoiden asemalla tunnu olevan elinkeino- ja työvoimahallinnon mielestä mitään väliä. Uusinta tietoa Anu Suorannan blogissa.
maanantaina, tammikuuta 28
Musiikkiteatteria, kalakukkoa ja yhteiskunnallista oopperaa
Opetusministeri Sari Sarkomaa kuuluu kannattavan taidekorkeakoulujen yhdistymistä huippukorkeakouluksi. Mukaan lienee konkreettisemmin kaivattu teatterikorkeakoulun ja kuvataideakatemian yhdistämistä, mikä sisältäisi myös Tampereen yliopiston näyttelijäntyön opetukseen siirtoa samaan pömpeliin. Sarkomaa kaavailee, että Sibliusakatemia sopisi mukaan - näin saataisiin tuotettua musiiikkiteatterin osaamista. Ja se kuvisakatemia varmaan takaa teatteriin lisää kuvallisuutta ja teatteriopetus kuvataiteeseen sitten varmaan sarjakuvan osaamista.
Itä-Suomen liittoyliopisto lienee kalakukkoyliopisto, mikä sopii lokaalin ajattelun korostamiseen. Mikä lie Jyväskylän yliopiston, Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston allianssi sitten. Ainakin sen toivotaan vauhdittavan lääketieteen teknologiaa. Tekoäly-yliopisto?
Lumivalko, ruusunpuna kannattaa samalla logiikalla Sibelius-akatemian ja jonkun vahvan yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan yhdistämistä - siis Sibis vaikkapa osaksi Tamperetta - niin saadaan yhteiskunnallista oopperaa, jolle olisikin kova tarve.
Itä-Suomen liittoyliopisto lienee kalakukkoyliopisto, mikä sopii lokaalin ajattelun korostamiseen. Mikä lie Jyväskylän yliopiston, Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston allianssi sitten. Ainakin sen toivotaan vauhdittavan lääketieteen teknologiaa. Tekoäly-yliopisto?
Lumivalko, ruusunpuna kannattaa samalla logiikalla Sibelius-akatemian ja jonkun vahvan yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan yhdistämistä - siis Sibis vaikkapa osaksi Tamperetta - niin saadaan yhteiskunnallista oopperaa, jolle olisikin kova tarve.
perjantaina, tammikuuta 25
Innovaatio, liitto ja allianssi
Lumivalko, ruusunpunan posket punottavat vienosti, kun blogrollin eli tällä kertaa Rullakon lisääminen onnistui Yliopiston taloon.
Posket punottavat kyllä myös ihan toista sävyä, kun Lumivalko Ruusunpuna lukee innovaatioyliopistohehkutusta Helsingin kauppakorkeakoulun rehtorilta Eero Kasaselta. No, mitäpä muuta tulevan innovaatioyliopiston yksi johtavista osapuolista muuta voi kun sanoa KIVA KIVA TÄÄ SE VASTA ON KORKEAKOULUPOLITIIKAN EDISTYSTÄ.
9.11. jälkeen rehtori ei ole ehtinytkään asiaansa pohdiskella.
Siellä missä pääkaupunkiseutu puuhaa hallituksen erityisessä varjeluksessa innovaatioyliopistoa, Joensuu ja Kuopio ovat yhdistymässä Itä-Suomen yliopistoksi. Siellä rehtori puhui syyskuussa ja uskaltautui sentään pikkuisen pohtimaankin, siitä huolimatta että vauhti jolla liitosta siirryttiin yhteiseen yliopistoon, lienee huimannut johdonkin päätä:
"Viimeisen vuoden aikana käyty keskustelu rakenteellisesta kehittämisestä on kiertynyt paljolti juuri keskusteluun huippuyliopistoista. Myös Itä-Suomen liittoyliopistohanke on liitetty tähän keskusteluun, joskus myös oudossa valossa. Tavoitteemme on todellakin olla vahva tutkimusyliopisto, jonka kärkialoilla olemme myös maailmanluokan vahva toimija. Sen sijaan ajatus jostain yhdysvaltalaisiin tai brittiläisiin huippuyliopistoihin vertautuvasta itäsuomalaisesta huippuyliopistosta on minulle vieras ja jopa absurdi. Toisaalta eivät Harvardin tai Cambridgenkään tutkijat ole yli-inhimillisiä olentoja, minkä vuoksi oppiainetasolla meillä on jo nyt monia toimivia yhteyksiä huippuyliopistoiksi yleisesti laskettuihin laitoksiin. "
Tampereen kahdessa ja Jyväskylän yhdessä talossa pidetään toistaiseksi kiinni liitosta, jolle vappuna rehtorit keksiväe soman nimen Sisä-Suomen allianssi. Nyt se on reilussa puolessa vuodessa edennyt rahanhausta ja OPM:n maanittelusta jonkinlaiseen suunnitelmaan. Ja niin kivastihan siinä "kärkihankkeiden" metsästyksessä kävi, että vähän kaikki mahdolliset yksiköt ja ryhmittyvät väsäsivät omat hakemuksensa, joissa he resursseja vastaan lupasit vaikka mitä uutta, vaikka vielä muutama viikko aiemmin nyökyteltiin, että ihan vaan olemassaolevien perusjuttujen vahvistamista tässä haetaan.
Niin että Lumivalko, ruusunpunan posket helottavat milloin minkäkin värisinä. Saa nähdä kuinka vauvankakan vihreiksi ne vielä päätyvätkään.
Posket punottavat kyllä myös ihan toista sävyä, kun Lumivalko Ruusunpuna lukee innovaatioyliopistohehkutusta Helsingin kauppakorkeakoulun rehtorilta Eero Kasaselta. No, mitäpä muuta tulevan innovaatioyliopiston yksi johtavista osapuolista muuta voi kun sanoa KIVA KIVA TÄÄ SE VASTA ON KORKEAKOULUPOLITIIKAN EDISTYSTÄ.
9.11. jälkeen rehtori ei ole ehtinytkään asiaansa pohdiskella.
Siellä missä pääkaupunkiseutu puuhaa hallituksen erityisessä varjeluksessa innovaatioyliopistoa, Joensuu ja Kuopio ovat yhdistymässä Itä-Suomen yliopistoksi. Siellä rehtori puhui syyskuussa ja uskaltautui sentään pikkuisen pohtimaankin, siitä huolimatta että vauhti jolla liitosta siirryttiin yhteiseen yliopistoon, lienee huimannut johdonkin päätä:
"Viimeisen vuoden aikana käyty keskustelu rakenteellisesta kehittämisestä on kiertynyt paljolti juuri keskusteluun huippuyliopistoista. Myös Itä-Suomen liittoyliopistohanke on liitetty tähän keskusteluun, joskus myös oudossa valossa. Tavoitteemme on todellakin olla vahva tutkimusyliopisto, jonka kärkialoilla olemme myös maailmanluokan vahva toimija. Sen sijaan ajatus jostain yhdysvaltalaisiin tai brittiläisiin huippuyliopistoihin vertautuvasta itäsuomalaisesta huippuyliopistosta on minulle vieras ja jopa absurdi. Toisaalta eivät Harvardin tai Cambridgenkään tutkijat ole yli-inhimillisiä olentoja, minkä vuoksi oppiainetasolla meillä on jo nyt monia toimivia yhteyksiä huippuyliopistoiksi yleisesti laskettuihin laitoksiin. "
Tampereen kahdessa ja Jyväskylän yhdessä talossa pidetään toistaiseksi kiinni liitosta, jolle vappuna rehtorit keksiväe soman nimen Sisä-Suomen allianssi. Nyt se on reilussa puolessa vuodessa edennyt rahanhausta ja OPM:n maanittelusta jonkinlaiseen suunnitelmaan. Ja niin kivastihan siinä "kärkihankkeiden" metsästyksessä kävi, että vähän kaikki mahdolliset yksiköt ja ryhmittyvät väsäsivät omat hakemuksensa, joissa he resursseja vastaan lupasit vaikka mitä uutta, vaikka vielä muutama viikko aiemmin nyökyteltiin, että ihan vaan olemassaolevien perusjuttujen vahvistamista tässä haetaan.
Niin että Lumivalko, ruusunpunan posket helottavat milloin minkäkin värisinä. Saa nähdä kuinka vauvankakan vihreiksi ne vielä päätyvätkään.
tiistaina, marraskuuta 20
Talosta taas
Lumivalko, ruusunpuna on ollut hiljaa kauan, kauan. Ei sen vuoksi, ettäkö Talossa olisi eletty rauhallista, älyllistä ja tyydyttävää elämää. Ehei, meno on vain kiintynyt ja Lumivalko, ruusunpunakin taas joutunut sekaantumaan hallinto-, yhdentymis-, erottautumis-, huiputus-, hakemus-, legitoimis- , kouluttautumis-, kokoustamis jne. tieteellisiin hommiin. Ja tietysti myös siksi, ettei Yliopiston talosta ole juuri löytänyt lukijoita. Omaksi lämpimikseen siis Lumivalko, ruusunpuna tänne vielä jonkun päästön laittaa nimimerkillään.
Jottei nimetön veronmaksaja nyt vallan hermostuisi, Lumivalko, ruusunpuna kertoo myös, että on kirjoittanut sentään muutaman käsikirjoituksen sekalaisia tutkimustekstejä ja pitänyt monta, MONTA opetustuntia.
Jottei nimetön veronmaksaja nyt vallan hermostuisi, Lumivalko, ruusunpuna kertoo myös, että on kirjoittanut sentään muutaman käsikirjoituksen sekalaisia tutkimustekstejä ja pitänyt monta, MONTA opetustuntia.
tiistaina, helmikuuta 6
Julkaisemisen vaaroista
Työvoimaviranomainen se jaksaa hämmästyttää. Lopulta päätös hyvin tässä tapauksessa, lopusta kukaan ei uskalla veikata mitään.
Tieteentekijä -lehti kertoo, että pääkaupunkiseudun työvoimatoimikunta oli päättänyt periä kaikki tutkijan edellisvuonna saamat työttömyyskorvaukset takaisin, koska mokoma oli mennyt julkaisemaan tieteellisiä julkaisuja. Työttömyysturvalautakunta pyörsi päätöksen myöhemmin.
Tutkija oli liittonsa tuella perustellut asiaansa muun muassa sillä, että osa julkaisuista oli kirjoitettu jo aiemmin, apurahan nauttimisen aikana. Käytännöllinen perustelu, ja takuulla rehellinen. Julkaisujen tuottaminen kun on pitkä prosessi, kaukana päivälehtitahdista. Tutkija ei myöskään ollut saanut tieteellisistä julkaisuistaan maksua. OK, kukapa meistä saisi. Harvan ruokakassia julkaisut paisuttavat edes yhden makaronikilon vertaa vuodessa. Kolmas perustelu onkin jo sitten aika paha, kun sellaiseen joutuu turvautumaan: kirjoittaminen ja julkaiseminen ovat normaalia kansalaistoimintaa ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumista, joka on kaikkien oikeus. Riippumatta siitä, nauttiiko työttömyysturvaa vai ei. Erikseen valituksessa painotettiin tietysti sitä, ettei tällainen kirjoittaminen estä kokopäivätyön vastaanottamista.
Lumivalko, ruusunpuna pälyilee ympärilleen ja pelkää, että vaikka hänellä onkin useamman vuoden työsuhde ja virkanimikekin, joku muu viranomainen kurkkii nurkan takaa, ettei vaan tulisi liioitelluksi kansalaisoikeuksia. Ja vahtii että ainakin sinä päivänä, kun rahoitus loppuu, Lumivalko, ruusunpuna ymmärtäisi yskän ja lakkaisi olemasta tutkija. Lopettaisi kesken lauseen, unohtaisi sitoumuksensa tutkittaville, nauraisi menetetylle - tosin aika kuvitteelliselle - uralleen, hakeutuisi oikeisiin töihin tai edes sienimetsään.
Ehkä kuusen takana kukaan ei yritä arvioida, liikkuuko tutkijan päässä kiellettyjä ajatuksia ja aikomuksia.
Mutta mitäköhän ammattiliitto ajattelee tutkijan kirjoittamistyöstä, kun vienosti ehdottaa, että myös tutkijalla pitää olla mahdollisuus tehdä pienimuoitoisia kirjoitustöitä ilman että oikeus työttömyysetuuteen evätään. Missä kulkee pienen ja ison raja? Jossain artikkelin ja 300-sivuisen monografian välissä? Vai lepun* ja kansainvälisen referoidun artikkelin välissä? Samaahan voitaisiin soveltaa apurahataiteilijoihinkin: novellia saa kirjoittaa mutta romaania ei, suurin sallittu maalauksen koko on 25 x 25 cm, säveltää saa yhden laulun viikossa, mutta orkesteriteokset ovat vallan kiellettyjä.
* "least publishable unit eli pienin julkaistavissa oleva tekele"
Lähde: Acatiimi 1/2007, 25.
Tieteentekijä -lehti kertoo, että pääkaupunkiseudun työvoimatoimikunta oli päättänyt periä kaikki tutkijan edellisvuonna saamat työttömyyskorvaukset takaisin, koska mokoma oli mennyt julkaisemaan tieteellisiä julkaisuja. Työttömyysturvalautakunta pyörsi päätöksen myöhemmin.
Tutkija oli liittonsa tuella perustellut asiaansa muun muassa sillä, että osa julkaisuista oli kirjoitettu jo aiemmin, apurahan nauttimisen aikana. Käytännöllinen perustelu, ja takuulla rehellinen. Julkaisujen tuottaminen kun on pitkä prosessi, kaukana päivälehtitahdista. Tutkija ei myöskään ollut saanut tieteellisistä julkaisuistaan maksua. OK, kukapa meistä saisi. Harvan ruokakassia julkaisut paisuttavat edes yhden makaronikilon vertaa vuodessa. Kolmas perustelu onkin jo sitten aika paha, kun sellaiseen joutuu turvautumaan: kirjoittaminen ja julkaiseminen ovat normaalia kansalaistoimintaa ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumista, joka on kaikkien oikeus. Riippumatta siitä, nauttiiko työttömyysturvaa vai ei. Erikseen valituksessa painotettiin tietysti sitä, ettei tällainen kirjoittaminen estä kokopäivätyön vastaanottamista.
Lumivalko, ruusunpuna pälyilee ympärilleen ja pelkää, että vaikka hänellä onkin useamman vuoden työsuhde ja virkanimikekin, joku muu viranomainen kurkkii nurkan takaa, ettei vaan tulisi liioitelluksi kansalaisoikeuksia. Ja vahtii että ainakin sinä päivänä, kun rahoitus loppuu, Lumivalko, ruusunpuna ymmärtäisi yskän ja lakkaisi olemasta tutkija. Lopettaisi kesken lauseen, unohtaisi sitoumuksensa tutkittaville, nauraisi menetetylle - tosin aika kuvitteelliselle - uralleen, hakeutuisi oikeisiin töihin tai edes sienimetsään.
Ehkä kuusen takana kukaan ei yritä arvioida, liikkuuko tutkijan päässä kiellettyjä ajatuksia ja aikomuksia.
Mutta mitäköhän ammattiliitto ajattelee tutkijan kirjoittamistyöstä, kun vienosti ehdottaa, että myös tutkijalla pitää olla mahdollisuus tehdä pienimuoitoisia kirjoitustöitä ilman että oikeus työttömyysetuuteen evätään. Missä kulkee pienen ja ison raja? Jossain artikkelin ja 300-sivuisen monografian välissä? Vai lepun* ja kansainvälisen referoidun artikkelin välissä? Samaahan voitaisiin soveltaa apurahataiteilijoihinkin: novellia saa kirjoittaa mutta romaania ei, suurin sallittu maalauksen koko on 25 x 25 cm, säveltää saa yhden laulun viikossa, mutta orkesteriteokset ovat vallan kiellettyjä.
* "least publishable unit eli pienin julkaistavissa oleva tekele"
Lähde: Acatiimi 1/2007, 25.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)